Seitsemättä yötä saa
sade jatkaa juoksuaan
mä katson tietä tummuvaa
ja koitan taas

Taivaankantta korkeaa
huokauksilla kolkuttaa
se osani on päällä maan
en toista saa

Niin jatkaa ikävissään aika kulkuaan
ei väsy lailla ihmisen se matkallaan
sun kämmentesi ihoon meidät piirrettiin
ja sinut uniin eksyneitä polttaviin

Ymmärrystä oikeaa
väsynyt oon mittamaan
huokaus vaikka hento vaan
se riittää saa

Tai horjuvat jos toisinaan
hetken auttais jaksamaan
yön kimmeltävä purppuraa
en kiinni saa

Niin jatkaa ikävissään aika kulkuaan
ei väsy lailla ihmisen se matkallaan
sun kämmentesi ihoon meidät piirrettiin
ja sinut uniin eksyneitä polttaviin

Niin jatkaa ikävissään aika kulkuaan
ei väsy lailla ihmisen se matkallaan
sun kämmentesi ihoon meidät piirrettiin
ja sinut uniin eksyneitä polttaviin