Joki juokse pellon halki,
karaa kiire kantapäillä,
nuolevat vedet välistä
rannan ruodot ruutanasta

Käy yli syvän salini,
halki herrankammarini.
Rikon rievut karjan kaadon,
ennätän emon edelle

Uoma aikansa alussa,
kaari kansan katkelmassa
avaa ongelle ovia,
kalakunnan tappamia

Minä liidän koivun päälle,
kärkeen hukkuvan joelle.
Kaadun kautta tammilehvän
Ämmänkuoleman käsille

Liiku leuto lämmin malja
kylmä kylkien palama.
Surma ämmän karjamaalla,
kaaressa keväisen uoman

Siellä on kuolleet raadon alla,
neidot onnensa ovilla.
Siellä on saaret siltamaalla,
saunat jo syvillä soilla

Missä ämmät hukkunevat,
muijat maata jo panevat?
Sinne virtaa vieden soivat
Ämmänkuoleman sävelet