Puistossa penkki, penkillä poika
Vieressä tyttö ja hiljaisuus
Puhua ois hyvä,
mut sanat niin kuin pähkinä kurkkuun takertuu
Palelevat sormet, toistensa lomaan
Arkana purkalta maistuva suu
Laukkaava sydän, totinen on poika
kun kumartuu ja kuiskaten lausuu:

Mä tykkään susta niin, että halkeen
Mä tykkään susta niin, että halkeen

Ruuhkassa auto, autossa ratti
Ja elämisen pyörteissä uurtuneet,
kädet jotka ohjaa, vakavin ottein
ja jälkeen vuosikymmenten
Muistavat penkin, muistavat tytön,
muistavat sanat jotka lausuttiin
Voi kunpa vielä, voi kunpa joku
Tulisi ja sanoisi niin

Mä tykkään susta niin, että halkeen
Mä tykkään susta niin, että halkeen
Mä tykkään susta niin, että halkeen
Mä tykkään susta niin, että halkeen

Ja jossain on aina puisto ja penkki,
tyttö ja poika ja hiljaisuus
Puhua ois hyvä,
mut sanat niin kuin pähkinä kurkkuun takertuu

Mä tykkään susta niin, että halkeen [x10]