Me hengitämme hiljaa
tuskin kuuluu ääntäkään
niin kuin pienin liike voisi murtaa alta hauraan jään

Sun kätes etsii kättä
haparoiden pimeää
ja minä niin kuin pelkään että autan sua löytämään

Kuinka paljon täytyy ihmisen jaksaa
vasten tummaa tulvavettä ponnistaa
vaikka kaikkensa voi onnesta maksaa
sitä kuitenkaan omistaa ei saa

Niin ovat vuodet lyöneet
jäljet meihin molempiin
melkein huomaamatta syöneet uskon ihmeisiin

Ja silti kaikin voimin
Mä kaiken jälkeen rakastaa
haluaisin vielä, haluaisin uskaltaa

Kuinka paljon täytyy ihmisen jaksaa
vasten tummaa tulvavettä ponnistaa
vaikka kaikkensa voi onnesta maksaa
sitä kuitenkaan omistaa ei saa

Kuinka paljon täytyy ihmisen jaksaa
vasten tummaa tulvavettä ponnistaa
vaikka kaikkensa voi onnesta maksaa
sitä kuitenkaan omistaa ei saa

Kuinka paljon täytyy ihmisen jaksaa
vasten tummaa tulvavettä ponnistaa
vaikka kaikkensa voi onnesta maksaa
sitä kuitenkaan omistaa ei saa